Miksi en toimisi täydellä teholla?

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

In the beginning

Alku. Onko olemassa uutta alkua vai onko se sittenkin vain vanhan hienosäätöä? Tiedä siitä, mutta itse ajattelin kokeilla hienosäätää / virittää oman elämäni osasia hieman tehokkaammiksi. Okei, pohjustan "hieman", ensin urheilu.

Salibandy on ollut mulle henkireikä jo pitkään, ensimmäisen kerran taisin 6-vuotiaana Herralan kylän koululla sählyvuorolla ottaa säbämailan käteen ja kokeilla hommaa. Siitä se kipinä syttyi. Kuitenkin säännöllistin tämän "kerta viikossa maanantai-iltana" tyylisen sähläämisen - aktiivisempaan harjoittelemiseen vasta muistaakseni 8-luokalla. Eli yläasteella aloitin pelaamaan ihan joukkueessa. Siitä lähtien on säbä maistunut.

Pääsin armeijasta vuoden 2011 tammikuussa, muutin tammikuun puolessa välissä Helsinkiin. Samalla pelasin salibandya oman urani tähänastisella huipulla miesten 1.divisioonassa. Elin z-junassa Helsingin ja Lahden väliä ravaten. Pari kuukautta siitä sarja päättyi ja pääsin vakituisemmin "stadilaistumaan". Täältä en onnistunut joukkuetta kuitenkin syystä tai toisesta löytämään. Näytillä tuli käytyä ja puheluita tuli soiteltua mutta jotenkin se vaan jäi. Koitin kyllä itse olla aktiivinen, mutten nähdääkseni tarpeeksi aktiivinen.

No kesällä tuli onneksi ostettua maantiepyörä, jolla pääsi töihin (Espooseen) nopeammin kuin julkisilla. Tuli touko-kesäkuu poljettua 5 krt / viikossa reilu 30km / krt. Jossain vaiheessa sekin sitten jäi vähemmälle. Siitä lähtien oikeestaan en oo kunnolla urheillut. Syksyllä kävin pari kuukautta kerran viikossa pelaamassa tennistä duunikaverin kanssa ja todella satunnaisia lenkkejä silloin tällöin.

Miksi näin? Työajat mulla on tosi epäsäännölliset, eli sen voi tietenkin laittaa syyksi. Tosin kukaan ei estä tekemistä työajan ulkopuolella. Ja työ olisi kyllä antanut periksi ja antaakin todennäköisesti, jos satun itseni saamaan vielä johonkin joukkueeseen ahdettua. Toisaalta vuosien treeneillä ja kiireisellä arjella on myös vastapainonsa, varsinkin aluksi oli huikean rentouttavaa vain istua kotona ja pelata pleikkaria. Vapaapäivinä istui vaan paikallaan eikä tehnyt mitään merkittävää. Mutta näin pitkän ajanjakson jälkeen siihen alkaa puutua jo pikkuhiljaa, kehoni kaipaa liikuntaa, rajojen rikkomista, itsensä vetämistä niin hapoille kuin vaan pystyy. Joten pitäisköhän asialle tehdä jotain?

Seuraavassa päivityksessä jatkuu